Kuoleman kirja

.

.

.

Oho, tulipas tästä pitkä teksti. Tässä nyt on sitten mietteitä matkan varrelta, jotta blogi saisi vähän blogimaista sisältöä, eikä vain sarjakuvaa.

Noin, nyt on viimeinkin ensimmäinen osa saatu tänne sarjakuvablogiinkin nostettua. Toinen osa on myös lähtenyt käyntiin samalla kerronnallisella ratkaisulla kuin ensimmäinenkin: ensin pari irrallista strippiä ja sitten tarinan kehittelyyn. Yritys olisi lähiviikkoina postata sarjakuvaa vähän tiheämpään tahtiin. Arkistoja vilkaistessani huomasin, että suurin osa sarjoista on julkaistu edellisen piirtoinnostuksen aikoihin lokakuussa. Nyt on käynnissä toinen tuottelias vaihe.

Komentteja ei pahemmin oo tullut, mikä on pieni harmi. Olisi mukavaa kuulla huomiota juonesta, graaffisesta jäljestä ja siitä uppoaako huumori tai aukeavatko viittaukset. Itseä on jäänyt mietityttämään ainakin se, että joukossa on muutamia pelkkää juonta kuljettavia strippejä, joissa huumori on korkeintaan kuvallista ja tunnelmaan liittyvää. Nyt toista osaa tehdessä tuollaisia ’täytestrippejä’ on tulossa entistä enemmän. Ratkaisu johon päädyin, kun tarina ei pitkään aikaan edennyt siksi ettei sopivia läppiä vain tullut mieleen. Huumori on kuitenkin onneksi hyvin subjektiivinen asia. Eräs kaverini hekotti mielestäni ontuvampia strippejä lukiessaan. Tämänkin rohkaisemana aion jatkossa tehdä täytestrippejä vailla niin isoa itsekriittisyyttä.

Graaffisella puolella tämän sarjan tekeminen on ollut eräänlainen hiekkalaatikko tai pikemminkin kasa lego-palikoita. Välillä on tullut leikittyä tyhjän tilan ja hahmokeskeisten ruutujen kanssa. Välillä taas ruuduista on tullut melko täysiä maailmoja. Yleisilme tuntuu pysyvän suht koherenttina kokonaisuutena varsinkin jos lukee pidemmän matkaa kerralla. En tiedä (ja tähän toivoisin palautetta), miten jotkut tyylinvaihdokset toimivat yksittäisten strippien ilmestyessä harvakseen. Sarjakuvan alku toimi mielestäni hyvin mutta pidemmän tarinan tekeminen on tehnyt varmaan parikin muutosta jälkeen. Nämä johtuvat puoliksi laiskuudesta, puoliksi uusien asioiden oivaltamisesta.

Tekstitys on ollut se kinkkisin puoli. Olen alkanut tekstittämään ensimmäisenä tussijälkenä lyijykynäsketsin päälle. Jos tekstin kanssa tulee virhe sketsin voi tehdä uusiksi. Pariin kertaan jokin virhe tai tautofonia on tullut huomattua vasta melkein valmiin stripin kohdalla. Tautofoniat ovat jääneet sitten sarjakuvaan ärsyttämään joka kerta, kun ne uudestaan huomaa. Pienet kirjoitusvirheet on tullut korjattua kuvamuokkauksella.

Mukavaa matkan jatkoa kuoleman kyydissä
T: KAL

***

PS sarjakuvaa tehdessä tuli lipsautettua uusi suomenkielen sana. Ihan olemassaoleva sellainen, mutta sanomisen jälkeen tuli semmoinen lyhyt zen-hetki, että tuotapa en oo tainnu koskaan sanoa. Sana oli: ”tyylittelemättömämpikin”. Nykyään se on uusi lempisanani

PPS vielä tämmöinen kuva Michelistä <3

.

.

.

.

.

.

.